On kesä vuonna 2040. Seison kukkulan laella, luonnonvarainen metsä on takanani. Ilma on puhdasta ja helppoa hengittää, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Hyönteisiä pörrää ympärilläni lentäen kukasta kukkaan, taivaalla lentää pääskysiä. Kaukana siintää sininen järvi, vesi on kirkasta ja puhdasta. Näen yksinäisen kalastajan kokemassa vesillä verkkojaan. Hän syö tänään perheensä kanssa päivällisellä tuoretta kalaa. Järven rannalla oikealla on laiduntavia lehmiä, sellaisia jotka saavat pitää vasikkansa eikä niitä viedä syntymän jälkeen pois. Vasemmalla siintää silmänkantamattomiin metsää. Siihen suuntaan aion koirani kanssa kulkea. Aion yöpyä metsässä jossa jokainen villieläin saa elää lajityypillisellä tavallaan. Näköpiirissä ei ole sotia, ilmastonmuutosta tai nälänhätää. Maailmassa on rauha, ja niin minullakin.